Mutta samalle illalle Charles sai vielä puhelun. Kiihtynyt miesääni puhui Charlesille.
- Teidän on pakko tulla… seuraukset voivat olla vakavat… ilman apuanne…
- Minä tulen.
Charles sanoi huokaisten. Hän ei olisi halunnut jättää raskaana olevaa vaimoaan mutta valtakunta tarvitsi kuningastaan.
Charles istuutui nojatuolille miettiväisenä. Mirabella käveli ohitse ja Charles väänsi huulilleen tekohymyn jottei nainen huomaisi minkään olevan vialla. Hän ei halunnut kertoa vaimolleen vielä mitään, Mirabella huolestuisi vain turhaan. Toivottavasti Mira pärjää ilman minua, kun huomenna lähden, en tiedä milloin palaan.
***
Charles oli herännyt jo varhain. Mies meni parvekkeelle katsomaan kuinka aamuauringon ensimmäiset säteet valaisivat Greengrassin. Charles huokaisi, hän ei tiennyt kuinka kauan siihen menisi ennen kuin hän voisi taas ihailla tuota luonnon taideteosta.
-Charlie...
Mies hätkähti ja kääntyi katsomaan vaimoaan, joka haukotteli raukean näköisenä, silitellen hajamielisesti pyöristynyttä vatsaansa.
-Mirabella... mennään sisälle. Minulla on sinulle kerrottavaa.
-Mikä hätänä rakas? Olet kovin huolestuneen näköinen.
-Mira, sain eilen illalla huolestuttavan puhelun. Kapina- aalto uhkaa levitä ja minua pyydettiin johtamaan neuvotteluja kapinajohtajien kanssa.
-Mutta Charlie.. Etkö voi lähettää jotain muuta tilallesi? Miten minä pärjään ilman sinua? Vauvakin syntyy kohta.
Charles huokaisi syvään.
-Olen pahoillani Mirabella mutta minulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Jos emme saa sopua syntymään, on tiedossa sota ja valtakuntamme on vaarassa. Vaikka en haluaisi erota sinusta hetkeksikään, valtakuntani kaipaa kuningastaan. Ymmäräthän, minulla ei ole muuta vaihtoehtoa.
Mirabella huokaisi ja painoi päänsä miehensä olkapäätä vasten.
-Ymmärränhän minä. Se on sinun tehtäväsi.
Charles ja Mirabella istuivat sohvalla hiljaa sylikkäin, kunnes kaappikellon ääni havahdutti heidät.
-Minun on mentävä rakas. Vaunut tulevat pian.
-Pidä huolta itsestäsi.
-Lupaan sen.
Charles kumartui Mirabellan vatsan ylle ja silitteli sitä hellästi.
-Pitäkää te huolta toisistanne siihen asti että palaan. Jos kaikki menee hyvin, ehdin palata ennen kuin synnytät.
Charles suuteli vaimoaan hyvästiksi ennen kuin suuntasi askeleensa alakertaan.
Charlesilla oli vielä asiaa Sofialle ja kuningas löysikin palvelijattarensa keittiöstä aamiaista tekemässä. Hän kertoi naiselle lyhyesti tilanteiden saaman käänteen.
-Sofia, haluan että pidät huolta kuningattaresta siihen asti että palaan. Hän on hyvin herkässä tilassa ja minä pelkään että hän ottaa lähtöni hyvinkin raskaasti.
-Minä lupaan pitää kuningattaresta hyvää huolta, teidän ylhäisyytenne.
Sofia niiasi kuninkaalle.
-Hyvä, voin siis lähteä hyvin mielin.
Pian vaunut ilmestyivätkin palatsin eteen. Vaunuista ilmestyi lakeija, joka aukoi ovet Charlesille. Mies kääntyi vielä katsomaan palatsia ennen kuin hevosten vetämä vaunu lähti kohti tuntematonta päämääräänsä.
-Pidä huolta itsestäsi, Charlie.
Mirabella oli tullut ikkunaan katsomaan, kuinka vaunu katosi kauas horisonttiin. Vaikka Charles oli sanonutkin pärjäävänsä, naisen mieli täyttyi pelosta ja synkistä kuvista. Mitä jos hän ei palaakaan? Mitä jos Charlie ei tule enää koskaan takaisin?
***
Mirabella istui yksin miehensä hiljaisessa työhuoneessa. Hän oli aikonut kuluttaa aikaansa käymällä läpi kirjeenvaihtoaan mutta taaskaan hän ei saanut mitään aikaiseksi. Mirabella kaipasi ja ikävöi niin kovin aviomiestään.
Ruokakaan ei maistunut eikä Mirabella nytkään pystynyt syömään kuin vain pari haarukallista.
Jälleen kerran, aivan kuten muina päivinäkin, Mirabella vetäytyi nukkumaan makuuhuoneeseensa. Ainakin unissaan hän sai hetken olla miehensä syleilyssä.
Sofia oli hyvin huolissaan emäntänsä voinnista. Kuningatar vain nukkuu ja nukkuu, se ei voi olla hyvästä vauvalle. Minun täytyy pyytää lääkäri MacDermottia tulemaan tänne mahdollisimman pian.
Sofia ei kuitenkaan ehtinyt kutsua lääkäriä paikalle. Seuraavana aamuna tullessaan laittamaan kuningattarelle aamiaista, Sofia löysi tämän tajuttomana lattialla.
Lääkäri kutsuttiin paikalle välittömästi. Kaikeksi onneksi sekä kuningatar että vauva selvisivät onnettomuudesta säikähdyksellä. Ennenaikaisen synnytyksen pelossa Mirabella kuitenkin määrättiin vuodelepoon raskauden loppuun asti. Ajatus monen kuukauden vuodelevosta ei Mirabellaa houkutellut mutta hän olisi ollut valmis suostumaan vaikka mihin pelastaakseen syntymättömän lapsensa.
***
Vuodelevon ansiosta Mirabellan raskaus oli edennyt jo kahdeksannelle kuukaudelle. Lääkäri oli tutkinut kuningattaren säännöllisesti ja oli varma että synnytys olisi odotusten mukaisesti vielä kaukana. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan.
Häntä oli supistellut koko päivän. Kivut olivat menneet aina ohitse eikä hän ollut osannut kuvitellakaan että synnytys oli jo käynnistynyt. Mirabella oli ajatellut kävellä vähän, ei kai pienestä verryttelystä vaaraakaan ole? Mirabella ei saanut otettua askeltakaan kun kivut palasivat, tällä kertaa voimakkaampina kuin ennen.
-Voi ei.. eieiei.... Ei se vielä voi tulla..se on liian aikaisin! Apua... auttakaa! Lapseni... lapseni!
Kivut voimistuivat ja yhtäkkiä Mirabella tunsi lämpimän nesteen valuvan reidellään. Enää sitä ei voinut pidätellä, lapsi oli tulossa.
Sofia oli onneksi kuullut Mirabellan hätäisen huudon ja nähtyään että synnytys oli käynnistynyt, nainen ei epäröinyt vaan lähti saman tien juosten hakemaan lääkäriä. Toivottavasti herra MacDermott saa pelastettua lapsen, en tiedä selviääkö rouva jos jotain pahaa tapahtuu...
***
Sofia katsoi hymyillen pientä lasta sylissään, joka keskittyneen näköisesti joi maitoa pienestä pullostaan. Poika oli kasvanut reippaasti vaikka vielä olikin vähän heiveröisen oloinen.
-Sinusta tulee joku päivä vielä hyvä kuningas, Sofia kuiskasi pienelle suojatilleen.
Isänsä silmien värin perinyt kruununprinssi William Greengrass.
-Oi, täälläkö se äidin kullannuppu oikein oli? Olisit vain herättänyt minut, Sofia.
-Anteeksi rouva mutta ajattelin että tarvitsisitte unta, valvoitte viime yönkin prinssiä hoitaen. Me pärjäsimme Williamin kanssa oikein hyvin. Hän on juuri syönyt ja ajattelin laittaa hänet päiväunille.
-Kiitos Sofia, mutta emmeköhän me pärjää Willin kanssa nyt ihan kahdestaan.
-Kyllä, rouva. Sofia niiasi ja poistui alakertaan muihin töihinsä.
Mirabella painoi hellästi poikansa rintaansa vasten. Heiveröisenä syntynyt pikku William oli syntymästään asti ollut äitinsä silmäterä. Mirabella tunsi syyllisyyttä poikansa ennenaikaisesta syntymästä eikä aikonut antaa tälle tapahtua enää mitään pahaa. Vastoin kaikkia aatelisnaisten tapoja, Mirabella oli jopa hoitanut poikaansa, syöttänyt ja vaihtanut tämän vaipat. Vaikka Sofia olikin Willin hoitaja, halusi Mirabella hoitaa poikaansa mahdollisimman paljon itse.
Mirabella heijasi pientä poikaansa ja lauloi tälle vanhaa tuutulaulua, jonka oli omalta hoitajaltaan lapsena oppinut. Kun William vihdoin nukahti, Mirabella laski hellästi pojan tämän pieneen kehtoon. Mirabella katseli nukkuvaa poikaansa pitkään ja silitti tämän pehmeää poskea. Olisipa Charlie täällä, nainen ajatteli ja tunsi kurkkunsa kurtistuvan.
***
Williamin nukkuessa Mirabella vietti aikaansa pianon ääressä tai kutsui aatelisrouvia palatsiin teekutsuille.
Williamin syntymän jälkeen Mirabella oli piristynyt huimasti eikä vajonnut enää masennukseen vaikka ikävöikin miestään kovin. Pieni Will oli tuonut taas ilon naisen sydämeen ja hymyn tämän huulille.
Vaikka Mirabella nauttikin vieraiden viihdyttämisestä, eniten hän nautti kun sai viettää aikaansa rakkaan poikansa kanssa. Lääkäri oli ollut erittäin tyytyväinen kruununprinssin kasvuun ja tämän mukaan poika saisi pian ikätoverinsa kiinni kehityksessä. Mirabella oli haltioissaan kuullessaan asian, hän oli ollut niin kovin huolissaan että ennenaikainen syntymä olisi aiheuttanut jotain ikävää hänen pienelle pojalleen.
-Tulisipa isäsi pian kotiin, hänen pitäisi nähdä kuinka suloinen poika meille on syntynyt.
Mitähän MIrabella olisi sanonut, jos olisi tiennyt että hänen toiveensa toteutuisi vielä samana iltana.
***
Yö oli jo saapunut Greengrassiin. Vain pöllöjen vaimea huhuilu katkaisi hiljaisuuden. Yhtäkkiä tummat vaunut ilmestyivät ja ajoivat palatsin eteen. Yksi mies nousi ääneti vaunuista, nyökkäsi kiitoksen ajurille ja suuntasi askeleensa taloa kohti.
Mies koputti vaimeasti oveen ja hetken odotuksen jälkeen palvelijatar ilmestyi haukotellen avaamaan ovea. Nainen hengähti hämmästyksestä nähdessään tulijan ja niiasi syvään. Mies vain hymyili ja pahoitteli että oli herättänyt Sofian unestaan.
Noustessaan portaita hän kuuli yläkerrassa askeleita. Hyvä, hän on hereillä.
Mirabella oli ollut aikeissa mennä nukkumaan, kun lastenhuoneesta kuulunut itku oli havahduttanut naisen. Hän riensi saman tien poikansa luo ja nostettuaan vauvan kehdosta, hän kuuli takanaan askeleita. Mirabellan ei edes tarvinnut kääntyä katsomaan kuka tulija oli sillä hän tiesi, hän tiesi heti kuka tämä oli.
-Isä on tullut kotiin, Mirabella sanoi pojalleen ja suukotti tämän otsaa.
-Tervetuloa kotiin, rakas. Tule katsomaan poikaasi. Hänen nimensä on William, aivan kuten suunnittelimme.
-Hänellä on minun silmäni, mies henkäisi tultuaan lähemmäksi katsomaan poikaansa.
-Haluatko ottaa hänet syliin?
Charles nyökkäsi ja Mirabella ojensi pojan isälleen. Isä ja poika katsoivat toisiaan uteliaina, Mirabellan sydän paisui onnesta hänen katsellessaan näitä kahta. Vihdoin perheeni on koossa.
Laitettuaan Willin takaisin kehtoonsa, Charles sai vihdoin ja viimein painaa rakkaan vaimonsa syliinsä.
-Minulla on ollut niin ikävä, olin tulla hulluksi siellä kun en voinut nähdä sinua.
-Nyt meillä on koko loppuelämämme aikaa, enää emme eroa toisistamme, Mirabella sanoi ja suuteli hellästi miestään.
Enempää ei tarvinnut sanoa. Charles otti Mirabellan syliinsä ja kantoi tämän heidän makuukamariinsa.
Siellä he saattoivat vihdoinkin kuroa kiinni kaiken menetetyn ajan.
-Minä rakastan sinua.
-Ja minä rakastan sinua, olivat viimeiset sanat, jotka he toisilleen sinä yönä lausuivat ennen kuin nukahtivat sylikkäin.
***
Charlesin ja muiden lähimaiden hallitsijoiden onnistuneiden neuvottelujen ansiosta, kapinajohtajat saatiin suostumaan uuteen sopimukseen ja rauha vallitsi viimein. Mirabellakin sai hyviä uutisia, hänen vanhempansa olivat saaneet palata takaisin valtakuntaansa, joskin hänen isoveljensä ottaisi nyt kuninkaan viitan harteilleen.
Charlesin paluun jälkeen aika kului kuin siivillä. Onneksi markiisi oli tehnyt hyvin työnsä toimiessaan kuninkaan sijaisena ja Charles sai palata johtamaan edelleen hyvinvoivaa valtakuntaa. Valtakunnan asiat veivät miehen aikaa, kuten aina ennenkin, mutta muuten hän omistautui täysin vaimolleen ja pienelle pojalleen.
Pian koko valtakunnassa juhlittiin pienen kruununprinssin ensimmäistä syntymäpäivää. Kaikki kansalaiset saivat juhlan kunniaksi vapaapäivän ja koko maan oli vallannut iloinen juhlamieli. Monessakin kievarissa kippisteltiin nuoren prinssin kunniaksi. Aateliset taas olivat kokoontuneet palatsiin juhlimaan Williamin syntymäpäiviä. Iloinen juhlamieli vallitsi täälläkin kaikkien kokoontuessa katsomaan kynttilöiden puhaltamista.
Charles oli saanut kunnian auttaa pienen poikansa seuraavaan elämänvaiheeseen.
Kruununprinssi William Greengrass.
Juhlien jatkuttua koko päivän, Charles kokosi miehet työhuoneeseensa juomaan hieman sherrya ja pelaamaan erän shakkia, Mirabellan ja aatelisrouvien jäädessä saliin juomaan teetä ja maistelemaan Sofian tekemiä herkullisia leipomuksia.
Jossain vaiheessa iltaa, Helena huomasi tilaisuutensa tulleen ja veti Mirabellan eroon muusta seurueesta.
-Hmm, Mirabella- hyvä, oletko muistanut ehdotukseni? Tytärtäni parempaa morsianta ette varmasti kruununprinssille löydä.
-Olen pahoillani Helena, Nämä viime viikot ovat menneet niin nopeasti etten vain ole yksinkertaisesti muistanut ottaa asiaa puheeksi kuninkaan kanssa. Mutta lupaan, että puhun Charlesille asiasta vielä tänään. Minusta olisi niin hienoa saada tyttäresi miniäkseni.
-Loistavaa!
Helena huudahti ilahtuneesti.
-Olet rakkain ystäväni täällä, eikä mikään ilahduttaisi minua suuremmin kuin liittää sukumme yhteen. Olen varma että kunigas suostuu tähän, varsinkin kun hän näkee kuinka onnelliseksi tämä liitto minut tekisi.
***
Illalla koitti viimein kauan odotettu hetki. Simit olivat pakkautuneet katsomaan, kun kunigasperhe toi viimein kruununprinssin ensimmäistä kertaa tervehtimään tulevia alamaisiaan.
-Kauan eläköön kuningas! Kauan eläköön!
Kuningas asteli hymyillen parvekkeelle ihmisten iloisten huutojen saattelemana. Charlesia jännitti miten William reagoi ihmisten juhlintaan, hän itse muisti kuinka oli pienenä poikana pelännyt valtavaa väentungosta.
-Kauan eläköön kuningatar! Kauan eläköön!
Huuto vain yltyi Mirabellan ilmestyessä parvekkeelle kruununprinssi sylissään. Tottuneesti hän vilkutti kansalle ja hymyili nähdessään kuinka moni oli tullut tervehtimään hänen poikaansa.
-Kauan eläköön prinssi William! Hip hip hurraa! Hip hip hurraa! Hip hip hurraa!
Charlesin pelot osoittautuivat turhiksi. Will ei pelännyt ollenkaan juhlintaa vaan katseli uteliaana iloisia simejä ja väläytti näille jopa suloisen hymyn, mikä sai juhlijat vaan innostumaan entistä enemmän. Tuleva kuningas oli sulattanut alamaistensa sydämet.
Kun pakolliset juhlatoimet oli suoritettu, sai päivänsankari viimein palata lempilelujensa ääreen.
***
Aivan kuten Helenalle lupasi, Mirabella otti poikansa ja nuoren herttuattaren avioliiton puheeksi miehensä kanssa. Charles ei aluksi lämmennyt vaimonsa ehdotukselle, sillä mies ei juuri pitänyt herttua Von Straussista.
-Mutta minä näen kuinka tärkeä asia tämä on sinulle ja kaiken kokemamme jälkeen haluan vain tehdä sinut onnelliseksi, joten hyvä on. Minä suostun siihen, että naitamme Williamin Von Straussien tyttären kanssa.
-Voi ihanaa Charlie! Kiitoskiitoskiitos!
-Hmm, kai sinä palkitset minut jotenkin? Charles sanoi kujeillen ja veti vaimonsa syliinsä.
-Tietenkin, Mirabella vastasi hymyillen ja painoi suudelman miehensä huulille.
***
Vain muutama kuukausi Charlesin paluun jälkeen MIrabella alkoi odottaa perheeseen uutta pienokaista. Williamin ennenaikainen syntymä kummitteli naisen mielessä mutta tohtorin vakuutettua ettei mikään viitannut siihen että tämäkin lapsi syntyisi aikaisin, uskalsi Mirabella rentoutua ja nauttia raskaudestaan.
Charles halusi viettää mahdollisimman paljon aikaa poikansa kanssa. Hän tiesi että nämä vuodet kun lapset olivat pieniä, menisivät nopeasti, joten mies päätti ottaa jokaisesta hetkestä, jonka lastensa kanssa sai viettää, kaiken irti.
Leikkien lomassa Charles myös opetti Willille elämässä tärkeitä taitoja. Mies oli kovin otettu, kun Williamin ensimmäinen sana oli "Isi". Hän oli pelännyt, ettei pystyisi luomaan poikaansa tiivistä suhdetta, oltuaan poissa niin kauan tämän ollessa vauva mutta tämä pelko oli Charlesin iloksi osoittautunut turhaksi. William oli kovin kiintynyt molempiin vanhempiinsa.
Puheopinnoista siirryttiin luontevasti kävelyn opettelemiseen. William oli nokkela ja oppi tämänkin taidon nopeasti. Charles oli erittäin ylpeä pienestä pojastaan ja oli varma, että tästä tulisi vielä aikanaan loistava hallitsija.
Charles oli ollut erittäin innoissaan Mirabellan kerrottua toisesta lapsesta. Mies ei ollut saanut olla vaimonsa rinnalla tämän ollessa viimeksi raskaana mutta nyt he saisivat jakaa tämän ilon yhdessä.
Mirabellasta oli ihana nähdä kuinka innoissaan Charlie oli toisesta lapsesta. Nyt hänkin osasi nauttia tilanteesta, kun sai jakaa kaiken rakkaan miehensä kanssa.
***
Vaikka kasvava lapsi hänen sisällään valtasi Mirabellan ajatukset, ei tämä ollut unohtanut rakasta poikaansa. Mirabella yritti hoitaa poikaansa mahdollisimman paljon itse mutta uusi raskaus vei niin paljon hänen voimiaan, että hänen oli viimein ollut pakko antaa Sofian hoitaa Willia. Iltaisin Mirabella kuitenkin halusi välttämättä itse nukuttaa poikansa, joka aina nukahti tyytyväisenä kuunnellessaan äitinsä laulamaa tuutulaulua.
Uusi raskaus ja pienen Willin hoitaminen olivat täyttäneet kuningattaren elämän niin ettei tämä ollut muistanut kertoa herttuatar Von Straussille hyviä uutisia. Muistettuaan tämän, Mirabella kutsui ystävättärensä saman tien luokseen.
Helenan kasvoille levisi valtava hymy, kun hän sai kuulla että hänen ja herttuan tyttärestä tulisi joku päivä Greengrassin seuraava kuningatar. Naiset sopivat, että lasten kasvettua isommiksi olisi hyvä hetki tutustuttaa heidät toisiinsa.
Molemmat olivat innoissaan asiasta ja suunnittelivat jo kovin lastensa häitä ja miettivät kuinka suloisia lastenlapsia oikein tulisivat saamaan.
Kun tärkeimmät asiat oli saatu puhuttua, riitti aatelisnaisilla aikaa hieman juoruiluun. Monet heidän kuulemistaan juoruista liittyivät Greengrassin aatelisrouvien uuteen tulokkaaseen, paronitar Selfrichiin. Varsinkin naisen kyseenalaisista syntyjuurista oli tullut mehukas juoruilun aihe rouvien keskuudessa.
Lopulta Helenan oli palattava takaisin kotiinsa ja naiset halasivat lämpimästi hyvästiksi.
***
Sofia oli herännyt sinä aamuna jo varhain ehtiäkseen laittautua päivää varten. Jännitys kupli naisen sisällä ja sai tämän posket punoittamaan. En malta odottaa, että saan taas nähdä hänet!
Kuningasperheessäkin elettiin jännittäviä hetkiä. Mirabellan raskaus oli edennyt loppuvaiheeseen ja lääkärin mukaan kuningatar saattaisi synnyttää hetkenä minä hyvänsä.
Kuningas malttoi tuskin odottaa toisen lapsensa syntymistä. Nyt hän voisi olla lapsensa luona tämän ensihetkistä saakka, toisin kuin Williamin kanssa.
Mirabellakin odotteli innokkaasti uutta pienokaista. William oli jo iso poika eikä tarvinnut enää äitinsä huolenpitoa yhtä paljon. Mirabellasta oli ihanaa päästä taas hoitamaan pientä vastasyntynyttä.
-Matt! Tule keittiöön! Tein tänne sinulle vähän purtavaa!
Sofia katsoi ovella kun Matthew Parker asteli keittiöön johtavaa portaikkoa kohti. Minä elän näitä päiviä varten, hän ajatteli johdattaessaan Matthewn keittiöön.
Sofia oli rakastunut Mattiin heti ensimmäisellä kerralla, kun oli nähnyt tämän hoitamassa palatsin valtavia puutarhoja. Sen jälkeen hän ei ollut toivonut mitään muuta maailmassa kuin että saisi olla miehen oma. Valitettavasti, Matthew oli ollut onnellisesti naimisissa Rebeccansa kanssa mutta sekään ei ollut sammuttanut naisen palavaa rakkautta miestä kohtaan.
Sofia oli jo tyytynyt rakastamaan miestä kaukaa, kunnes oli kuullut Parkereita kohdanneesta surusta. Matthew oli jo kauan ennen sitä ystävystynyt palvelijattaren kanssa ja nyt tästä oli tullut miehelle tämän läheisin ystävä, ainoa tuki ja turva Rebeccan vieraantuessa miehestään päivä päivältä enemmän ja enemmän. Sofia oli tyytynyt esittämään hyvän ystävän roolia, vaikka mietti koko ajan miten saisi miehen omakseen.
-Kiitos taas kaikesta, Sofia. Onneksi jaksat kuunnella minua, ilman sinua olisin tullut hulluksi.
Matthew sanoi ja halasi ystäväänsä.
Älä päästä irti. Älä päästä irti. Minä rakastan sinua. Pidä minusta kiinni, suutele minua, ota minut omaksesi. Mikset sinä huomaa että haluan vain sinut? Rakastan vain sinua. Tekisin sinut onnelliseksi. Synnyttäisin lapsesi, rakastaisin. Mikset sinä huomaa minua?
***
Sinä yönä, aivan kuten öinä ennen sitä ja tulevinakin öinä, Sofia näki unta rakkaasta Mattistaan. Unissaan nainen sai viimeinkin haluamansa, hän sai olla miehen rinnalla, tämän omana, tämän vaimona.
Sinä yönä Sofian unet katkaistiin kuitenkin lyhyeen. Mirabellan synnytys oli käynnistynyt ja palvelijattaren oli kiiruhdettava hakemaan tohtoria kuningattaren avuksi.
Lääkäri MacDermott oli ensi töikseen ajanut kuninkaan saliin odottamaan. Tulevan isän paikka ei todellakaan ole olla täällä haittana, oli tämä sitten kunigas tai ei, lääkäri oli tokaissut ja sulkenut makuukamarin oven Charlesin nenän edestä. Charles kulki salissa levottomasti edes takaisin. Minuutit tuntuivat tunneilta ja tunnit ikuisuudelta eikä mitään näyttänyt tapahtuvan.
Vaikka itse asiassa koko ajan tapahtui jotakin.
-Ponnistakaa Teidän Ylhäisyytenne! Vauvan pää näkyy jo!
Charles ei ollut varma oliko ehtinyt torkahtaa, kun hän havahtui vauvan itkuun. Charles oli jo menossa kamariin, kun tohtori ilmestyi sieltä käsiään pyyhkien ja samalla nyökäten kuninkaalle hymyillen.
Ovenraosta Charles ihmetteli maailman suloisinta näkyä. Hänen kaunis vaimonsa piteli sylissään täydellistä, pientä vauvaa. Silloin miehen silmään ilmestyi kuin varkain pieni onnenkyynel.
***
Seuraavassa osassa:
***
Näin alkoi tarinan toinen kierros. Veikkauksia siitä, kumpaa sukupuolta kuningasperheen uusi tulokas oli? Saatiinko Greengrassiin uusi prinssi vai prinsessa? Entäpä Sofia ja tämän kovin yksipuolinen rakkaus Matthewta kohtaan, uskotko että nainen saa haluamansa?
Näitä kysymyksiä on hyvä pohtia seuraavaa osaa odotellessa. Silloin näemme mitä herttuaperheelle oikein kuuluu.
Muistakaahan kommentoida!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti