Agatha Lloyd tiesi jo pienenä tyttönä että joku päivä hänen oli määrä mennä naimisiin Lloydien perheen vanhimman pojan kanssa. Jos tytöllä oli joskus ollut minkäänlaisia romanttisia kuvitelmia tulevasta liitostaan, ne karisivat melko pian hänen tavattuaan Peterin ensimmäisiä kertoja. Agatha oli elänyt ankarassa kurissa ja nuhteessa jo lapsuudenkodissaan eikä avioelämäkään tuntunut olevan sen helpompaa.
Peter Lloyd, Agathan mies. Peter teki kaikenlaisia hanttihommia eri puolilla Greengrassia. Palkka oli pieni mutta siitä riitti kuitenkin rahaa tuopilliseen paikallisessa kievarissa josta löytyi myös monesti aulista naisseuraa. Näiden naisten seura ja lämmin syli auttoi miestä jaksamaan tämän kylmää ja kalseaa avioliittoaan.
***
Isossa talossa riitti paljon töitä ja Agathan päivät kuluivatkin nopeasti hänen suorittaessaan päivittäisiä askareitaan. Agatha sai viettää suurimman osan päivästään yksin, Peter lähti töihin aamuvarhain ja tuli takaisin vasta iltamyöhään, monesti haisten rankkitynnyriäkin pahemmalle.
Kun Agatha oli saanut työnsä tehtyä, hänelle jäi vielä aikaa syventyä talosta löytyneisiin muutamiin kirjoihin. Vaikka nainen rakasti lukemista, se oli usein hidasta ja vaivalloista. Agatha, kuten muutkin talonpojat, oppi kiertokoulussa vaivoin lukemaan ja kirjoittamaan oman nimensä. Yleisesti kun ajateltiin etteivät talonpojat sellaisia taitoja tarvinneet mutta Agatha olisi halunnut oppia lukemaan ja kirjoittamaan kunnolla.
Iltamyöhäisellä Peter tuli vihdoin takaisin kotiin. Työpäivä oli ollut pitkä mutta palkka onneton eikä siitä riittänyt edes yhteen tuopilliseen kievarissa. Eikä sieltä saanut muunlaistakaan viihdykettä ilman rahaa joten tänä iltana miehen oli tyydyttävä vain vaimonsa seuraan.
-Mitä sinä olet koko päivän tehnyt, kun et saanut minulle muuta ruokaa tähän pöytään kuin vaivaisen leipäpalasen!? Laittaisit edes kunnon ruokaa niin sinusta olisi edes jotain hyötyä.
-Minä...
Agatha yritti selittää mutta näki miehen ilmeestä että oli parempi olla jatkamatta enää aiheesta.
Hiljaisuus valtasi ruokapöydän, kumpikin keskittyi ruokaansa ja omiin mietteihinsä.
Peter meni jo makuuhuoneeseen mutta Agatha jäi vielä hiljaiseen keittiöön siivoamaan. Nainen yritti hidastella minkä ehti, ehkä mies olisi ehtinyt nukahtaa häntä odottaessaan eikä Agathan tarvitsisi käydä läpi sitä kamalaa koettelemusta.
Valitettavasti mies oli kuitenkin hereillä ja selvästi odotti vaimoaan liittymään seuraan. Agatha nielaisi ja meni riisumaan päällysvaatteensa.
Naisen koko vartalo oli jäykkänä kauhusta kun hän asettui miehensä viereen sängylle. Agatha ei ollut koskaan oppinut pitämään tästä aviollisesta velvollisuudestaan eivätkä Peterin kovat otteet ainakaan helpottaneet hänen vaimonsa jännitystä ja pelkoa.
Kun Agatha pääsi vuoteen laidalle, mies kävi ahnaasti hänen kimppuunsa. Koska nyt ei ollut varaa kievarin ruusuihin, sai hänen vaimonsa tyydyttää miehensä tarpeet paremman puutteessa.
***
Aika kului ja päivät, viikot ja kuukaudet menivät menojaan vanhaan tapaansa.
Jokin oli kuitenkin Lloydien taloudessa muuttunut. Agatha kantoi sisällään uutta perheenjäsentä.
Kotityöt ja vaativa raskaus verottivat naisen voimia ja tämä joutui nukkumaan päivälläkin jotta jaksaisi illalla laittaa ruokaa itselleen ja Peterille.
Agatha oli sitlti väsynyt ja ruokaa laittaessaan onnistui polttamaan sen pohjaan. Hän tiesi että Peter saisi siitä oivan tekosyyn sättiä joten hänen ei auttanut muuta kuin laittaa miehelle uusi ruoka. Itse hän kyllä söisi vaikka tätä pohjaan palanuttakin, ruokaa ei saanut haaskata, sitä kun ei paljon ollut.
Peter ei sanonut vaimolleen edes puolta sanaa kun tuli töistä, söi vaan kiireesti ruokansa ja meni saman tien makuukamariin jättäen Agathan yksin omiin mietteihinsä. Nainen oli haistanut heti, että mies oli viettänyt taas aikaa kievarissa ja tämä oli taas ihan varmasti tuhlannut siellä melkein koko palkkansa. Tuleva huolestutti Agathaa, jos Peter alkaisi tuhlata kaikki rahansa halpaan viinaan ja turmeltuneisiin naisiin, hän joutuisi turvautumaan köyhäinapuun. Eikä Agatha haluaisi vaipua niin alas.
Agathan tullessa makuukamariin, Peter odottelikin jo vaimoaan ja heti kun tämä sai yöpukunsa vaihdettua, mies kävi hänen kimppuunsa. Eivätkä miehen otteet olleet sen hellempiä kuin ennenkään, ei edes nyt kun Agatha odotti hänen lastaan.
***
Kotityöt odottivat juuri herännyttä Agathaa. Loppuraskaus oli sujunut loistavasti ja nainen malttoi tuskin odottaa tulevaa synnytystä ja sitä kun hän saisi pienen vauvansa syliinsä ensimmäistä kertaa.
Päivä tuntui kuluneen yhdessä silmänräpäyksessä, ihan kuin hän olisi vasta herännyt ja nyt jo oli ilta ja aika tehdä illallista! Laittaessaan ruokaa Agatha hyräili vanhaa laulua jota hänen mumminsa oli aina laulanut. Koko päivän hänen vatsassaan pyörinyt vauvakin tuntui rauhoittuvan kuuntelemaan äitinsä hyräilyä.
Peter ei ollut tullut vielä kotiin kun Agatha söi illallistaan. Hän ei kuitenkaan osannut iloita saamastaan iltarauhasta. Mies varmasti tuhlaisi taas palkkansa siellä, millä rahalla minä ruokin itseni ja vauvan!? Laskuja ja velkojia riitti mutta rahaa millä maksaa niin ei. Nainen silitteli vatsaansa, pieni vauva oli hänen ainoa päivänsäteensä näissä synkissä hetkissä.
***
Agatha oli herännyt vatsansa vaativaan kurinaan keskellä yötä ja oli joutunut nousemaan tehdäkseen itselleen jotain pientä purtavaa. Hän ei kuitenkaan päässyt edes keittiöön asti kun poltot alkoivat. Synnytys eteni nopeasti ja pian naisen sylissä lepäsi pikkuinen poikavauva.
Äitinsä hiusten- ja silmienvärin perinyt Benjamin Peterinpoika Lloyd.
Ryyppyreissultaan palannut Peter oli herännyt vaimonsa tuskanhuutoihin ja vauvan kitinään. Äristen ja kiroillen mies oli noussut katsomaan mistä meteli johtuu ja löysikin vaimonsa pienestä lastenhuoneesta peittelemässä vastasyntynyttä Beniä. Mies tuskin vilkaisi kehtoon, kysyi vain kumpi se oli ja lähti sitten takaisin nukkumaan.
Saatuaan Benin nukkumaan naisen vatsa valitti vieläkin nälkäänsä. Agathan huulilla väreili pieni hymy hänen miettiessään pikkuista Benjaminia, joka nukkui viereisessä huoneessa.
***
Laskuja oli Lloydien perheelle kerääntynyt melkoinen kasa eikä Agathan lopulta auttanut kuin mennä pyytämään kruunulta köyhäinapua. Pienellä avustuksella nainen sai nyt maksettua osan veloista, nyt hän ja Ben saisivat ruokaa taas ainakin hetken verran.
Pikkuinen Benjamin oli äitinsä kallein aarre. Synkkänäkin päivänä pienen vauvan äidilleen suoma hymy sai ajettua synkimmätkin pilvet pois Agathan mielestä.
Illalla Agatha oli saanut juuri vauvan nukkumaan ja oli itsekin menossa vuoteeseen, kun humalainen Peter tuli ja nappasi vaimostaan kovin ottein kiinni.
Tällä kertaa nainen ei kuitenkaan aikonut luovuttaa taistelutta vaan pyristeli itsensä miehen tiukasta otteesta vapaaksi.
-Päästä irti minusta! Sinähän saat hupisi jo niiltä saastaisilta kievarin lutkilta, niihin tuhlaat vähäisimmänkin palkkasi ja annat vaimosi ja poikasi kuolla nälkään! Millainen miesraukka sinä oikein olet!?
Peter ei kuunnellut vaimonsa kovia sanoja hiljaa ja miehen kasvot vääristyivät raivosta.
-Pidä sinä ämmä turpasi kiinni! Minä määrään tässä talossa, minä olen isäntä et sinä! Minä käytän kovalla työllä ansaitsemani rahat miten itse haluan eikä sinulla ole siihen asiaan nokan kopauttamista, ymmärrätkö!? Sinun tehtävänäsi on vain pitää talo kunnossa, laittaa minulle ruokaa ja tyydyttää muutkin tarpeeni aina kun haluan, niin tekee kunnon vaimo. Mutta sinähän oletkin vain typerä letukka.
Agatha yritti perääntyä mutta mies otti hänet kiinni ja kantoi potkivan ja huutavan vaimonsa heidän kamariinsa missä sitten kylmästi nakkasi tämän vuoteeseen ja otti naisen väkisin. Agatha yritti vastustella muttei päässyt pois miehen vahvasta otteesta.
Pian se kaikki oli ohi ja Peter kääntyi omall vuoteenlaidalleen nukkumaan pois humalaansa. Agatha ei saanut nukutuksi ja hän yritti hiljaa niellä kyyneleitään. Tällaistako se on? Tämäkö on minun aviollinen velvollisuuteni?
***
Tuon illan jälkeen Peter vietti yhä vähemmän aikaa kotonaan ja saattoi viettää päiväkausia teillä tietymättömillä. Ja aina kotiin eksyessään, mies oli umpihumalassa ja haisi rankkitynnyriäkin pahemmalle.
Sen kamalan illan seurauksena Agatha odotti taas lasta. Aluksi nainen oli ollut kauheissaan mutta pian hän kuitenkin hyväksyi tilanteen ja oppi rakastamaan sisällään kantamaansa lasta. Eihän se sinun vikasi ole se, miten olet alkusi saanut, hän mietti ja silitteli pientä vatsakumpuaan.
-Tänään pikku- Benjaminista kasvaa iso poika.
Benin syntymäpäivät olivat koittaneet, mitä juhlittiinkin äidin kanssa kahden, Peterin ollessa taas reissuillaan.
Aivan kuten tapoihin kuului, Ben sai kasvaa ilman kakkua mutta hetki oli silti yhtä juhlava.
Ja tällaiseksi tuleva perijämme kasvoi.
Taaperon hoito ja raskaus veivät Agathan voimia ja nainen päättikin ottaa pienet torkut ennen kuin Benjamin taas huutaisi äitinsä perään.
Yölläkään nainen ei saanut kunnolla levätä, Peter oli vaihteeksi taas kotona ja vaati naista suorittamaan velvollisuutensa. Agatha ei jaksanut enää taistella vastaan, hän sulki vain silmänsä ja antoi miehen tehdä mitä tämä halusi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti