Jaarli Philip Wimington. Philipin isä sai aikoinaan jaarlin arvonimen kuningas Charlesin isältä tämän oltua vuosikymmeniä vanhan kuninkaan oikeana kätenä. Nyt kun isä on edesmennyt, Philip sai kantaakseen vastuun nuoresta aatelissuvusta. Vastuu painaa miehen harteita, perijä olisi saatava mahdollisimman pian jottei tuore aatelissuku vain sammuisi. Vaikka arvonimi toi paineita oli Philip löytänyt siitä ilon aiheitakin. Hoville tekemänsä työn takia hän joutuu matkailemaan paljon ja sehän sopii Philipille. Mies rakastaa naisia ja matkustellessaan mies onkin kohdannut ihanimmat rakastajattarensa. Koska perillinen oli saatava, Philipin oli pakko mennä naimisiin vaikka mies inhoaa naimisissa oloa yli kaiken. Onneksi naimisissa olo on korkeintaan hidaste eikä este ja Philip saattaa edelleen jatkaa naisseikkailujaan.
Kreivitär Cecilia Wimington, Philpin vaimo. Cecilia on kotoisin samasta maasta kuin Mirabella ja on korkea- arvoisen aatelisen vanhin tytär. Aikoinaan Cecilia kävi samaa sisäoppilaitosta Mirabellan kanssa ja siitä asti nainen on inhonnut tulevaa kuningatarta yli kaiken. Philipin isä etsi vanhimmalle pojalleen mahdollisimman vaikutusvaltaisen miehen tytärtä ja tutustuttuaan Cecilian isään, miehet päättivät naittaa lapsensa keskenään. Cecilia inhoaa naimisissa olemista yhtä paljon kuin miehensä, Philipin tavoin Cecilia haluaisi vain viettää ihania hetkiä aina uuden rakastajan sylissä.
Wimingtonien palvelija Stiina. Stiina on syntynyt ja kasvanut Wimingtonien perheen keskuudessa, hänen äitinsä oli talon palvelijatar ennen häntä. Stiina ei haluaisi olla palvelija, hän haluaisi mennä naimisiin ja perustaa perheen. Lisäksi Wimingtonien syntinen elämänasenne inhottaa häntä suunnattomasti. Ehkäpä Stiina kuitenkin on löytänyt sen oman elämänsä ritarin joka pelastaa neitokaisen syntisestä pesästä?
***
Cecilia vetelehti mietteliäänä yläkerran sohvalla. Tänään se on tehtävä, nainen mietiskeli. Meidän on pakko saada se perijä aikaiseksi, pakko! Mies ei ole vieraillut hänen makuuhuoneessaan pitkään aikaan mutta tänä iltana Cecilian pitäisi saada mies luokseen.
-Ja mieshän kyllä tulee, nainen sanoi itsekseen ja katsoi peilikuvaansa makuuhuoneessaan.
-Kuka mies minua vastustaisi, Cecilia naurahti, puki vaatteensa ja lähti etsimään aviomiestään alakerrasta.
Philip luki sanomalehteä mietteliäänä. Etenkin ulkomaiden tapahtumat kiinnostivat miestä. Edellisestä kuninkaan hyväksi tehdystä matkasta oli aikaa mutta muistoissaan Philip eli retkeään yhä uudelleen ja uudelleen. Rio ja kaunis Lola muhkeine muotoineen! Kunpa saisin maistaa taas suudelmaasi, Philip ajatteli haikeasti. Ehkä hänen pitäisi ehdottaa kuninkaalle jotain matkaa, vaikkapa takaisin ihanaan Rioon.
Cecilia keskeytti miehensä matkahaaveilut. Philip ryki kurkkuaan ja yritti näyttää lehden takana viattomalta, vaikka ihanan Lolan kuva väreili yhä hänen mielessään. -Onko joku hätänä? Philip kysyi Cecilialta. -Hmm, ei mikään erikoisempi, nainen sanoi ja hymyili salaperäisesti.
Philip nousi sohvalta ja laski lehtensä pöydälle. -Cecilia, mitä sinulla on mielessä. Naisen salaperäinen hymy vain levisi. -Olet jotenkin kireän oloinen, taidat olla hieronnan tarpeessa. Hellästi Cecilia alkoi hieroa miehensä harteita. Philip sulki silmänsä ja huokaili vaimonsa hellässä otteessa. Ceciliaa hymyilytti, mies oli täysin hänen pauloissaan. -Philip, minusta olisi hyvä ajatus jos kävisit luonani tänä iltana. Minulla on sellainen olo että tänään se voisi onnistua.
Philip silitti vaimonsa pehmeää poskea. -Siitä onkin jo liian pitkä aika kun kävin luonasi, mies sanoi hymyillen. Eihän Cecilia yhtä ihana rakastajatar ollut kuin Lola mutta hän oli kaivannutkin jo naisen tuoksua ihollaan. Ja heidän oli jo aika saada perijä taloon.
Stiina oli laittanut heille päivällistä ja pariskunta siirtyikin ruokailemaan. Kumpikin söi omaa ateriaansa vaitonaisena, kunnes Philip päätti katkaista hiljaisen hetken. -Hovissa kerrottiin että kuningas on tuonut prinsessa Mirabellan palatsiinsa turvaan. Heidän on pakko julkistaa kihlauksensa pian tai prinsessan maine on mennyttä. Eihän se ole soveliasta että avioton pari asuu yhdessä ilman minkäänlaista esiliinaa.
Cecilia vain nyökkäsi miehelleen ja otti uuden haukun ruoastaan. Hän ei pääse missään eroon siitä kamalasta letukasta! En edes täällä ja nyt minun pitäisi kumartaa sitä kamalaa naista omana kuningattarenani! Cecilia ajatteli raivoissaan. Hän ei ollut koskaan pitänyt Mirabellasta, hän ei osannut oikein sitä selittääkään mistä se johtui, hän vain vihasi naista niin paljon. Mirabella ei ollut koskaan huomannut asiaa ja hän luulikin olevansa Cecilian kanssa hyväkin ystävä
Cecilia oli vetäytynyt omaan makuuhuoneeseensa miestään aikaisemmin, ehtiäkseen vaihtaa vaatteet. Nainen meni huoneensa eteen odottelemaan Philipiä. Pian mies tulikin alakerrasta ja nähtyään vaimonsa varsin vähäisissä vaatteissa, Philip hymyillen asteli Cecilian luo. Heidän avioliittonsa aikana mies oli oppinut miten naista piti käsitellä, mistä tämä piti ja mistä ei. Philip oli elämänsä aikana rakastellut useampien aatelisnaisten kanssa mutta Cecilia oli ihan toista luokkaa. Muut naiset halusivat tulla vietellyiksi ja käsitellyksi hellästi mutta hänen vaimonsa halusi tulla otetuksi rajusti, ilman mitään ylimääräistä hellittelyä. Ja Philiphän toteutti aina naistensa toiveet. Sanaakaan sanomatta mies asteli vaimonsa rinnalle ja suuteli tätä voimakkaasti. Hän tunsi miten Cecilia suli hänen kättensä alla.
Mies kaappasi Cecilian syliinsä ja nakkasi tämän sängylle ottakseen sitten naisen jälleen kerran omakseen. Cecilia piteli miehestä tiukasti kiinni, miehen kosketusta hän olikin jo kaivannut!
Kun Cecilia oli nukahtanut, Philip nousi hiljaa sängystä. Hän ei ollut koskaan jäänyt nukkumaan naisen luo vaan oli aina lähtenyt omaan sänkyynsä nukkumaan.
***
Cecilia oli nukkunut pitkälle aamupäivään. Herättyään nainen päätti aloittaa aamunsa vaahtokylvyllä. Cecilia nautti raukeana ihanan lämpimästä vedestä ja pysyi kylvyssä kunnes kaikki vaahto oli kadonnut ja vesi haaleaa.
Kylvystä noustuaan nainen nappasi puhelimen ja soitti eräälle tutulleen. -Oletko kuullut uusimmat huhut? Noo... pikkulinnut kertoivat että kuninkaanlinnassa ei ole eletty ihan niin säädyllisesti kuin annetaan ymmärtää... Eikö... todella häpeällistä... Lopetettuaan puhelun Cecilia purskahti ilkeään nauruun. Tuo nainen ei osaa pitää suutaan kiinni vaikka maksettaisi. Jos tuo juoru leviää Mirabellan isän korviin, kuningas voi ehkä estää häät ja minun ei tarvitsisi nöyristellä sen naisen edessä.
Cecilian mietiskely loppui kuitenkin lyhyeen, kun yllättävä pahoinvointikohtaus yllätti naisen ja hän ehti juuri ja juuri vessaan oksentamaan.
-Jokohan...?
Cecilia mietti ja päätti ottaa pienet päiväunet.
Stiina siivosi mietteliäänä juuri samaan aikaan Cecilian makuuhuonetta. Kunhan minulla on vapaata, minun on pakko soittaa hänelle. Toivottavasti hän ehtii tavata minua tänä iltana.
Saatuaan siivottua, Stiina riensi omiin tiloihinsa ja meni suoraan puhelimeen.
-Minullakin on ollut kauhea ikävä sinua, oletko tänä iltana kiireinen? Tavataanko tavallisella paikalla? Ihanaa, minäkin rakastan sinua.
Stiina sulki puhelimen hymyillen, vaikka he olivat tavanneet viimeksi vain pari päivää sitten hän oli ollut melkein sairaana ikävästä.
Illallisella Philip kertoi hovissa kuulemastaan juorusta. Cecilia yritti peitellä kasvoilleen leviävää hymyä. Sehän levisi nopeasti, minähän tiesin että se nainen levittää juorun heti kaikille.
Philip lähti jo nukkumaan ja Cecilia jäi yksin ruokailemaan. Saatuaan syötyä nainen katsoi mietteliäänä ulos synkkään iltaan. Olen ihan varmasti raskaana, minun pitäisi kai kertoa asiasta Philipille. Olisipa se vain poika.
-Philip odota! Minulla on asiaa.
Cecilia kiiruhti miehen luo joka odotteli hieman kärsimättömän näköisenä.
-Minä olen odottanut että asia on varmaa ennen kuin kerron... minä olen vihdoinkin raskaana.
Mies katseli vaimoaan ja tämän pienesti pömpöttävää vatsaa. Philip ei tiennyt oikein miten hänen pitäisi asiaan reagoida. Lopulta mies vaivautuneesti antoi vaimolleen pienen ystävällisen halauksen ja onnitteli naista raskauden johdosta.
Stiina odotteli että yläkerrasta ei enää kuuluisi ääntä, soitti sitten yhden puhelun ja hiljaa hiippaillen nainen lähti kävelemään pimeään iltaan.
Parin tunnin päästä nainen palasi mietteliäänä. Toivottavasti hän ei suuttunut, minä en haluaisi mitään muuta kuin olla hänen vaimonsa mutten voi lähteä täältä ennen kuin kreivitär on synnyttänyt. Kunhan mies jaksaisi odottaa vielä vähän aikaa.
***
Stiina oli helpottunut kun mies ei ollutkaan suuttunut hänelle vaan luvannut odottaa vielä hetken. Pariskunta soitteli toisilleen päivittäine ja he tapailivat aina öisin melkein päivittäin. Ikävä oli sietämätöntä ja Stiina vain odotti sitä hetkeä kun he voisivat vihdoin olla avoimesti yhdessä.
-Minä uskon että tämä lapsi on poika. Ja poika se saa ollakin, raskaana oleminen on inhottavaa, vatsa on koko ajan tiellä ja jalkani ovat turvonneet ihan järkyttävän kokoisiksi.
-Toivotaan että olet oikeassa. Jos se on poika, huolemme on vihdoin ohi ja meidän ei tarvitse hankkia enää yhtään lasta. Ja minäkin voin vihdoin hankkia itselleni uusia seuralaisia, ilman turhia paineita perijän saamisesta Cecilian kanssa, Philip lisäsi mielessään. Mitähän mies olisi sanonut jos olisi tiennyt Cecilian ajattelevan ihan samoin. Nainen ei ollut uskaltanut hankkia itselleen rakastajaa raskauden pelossa mutta perijän Philipille saatuaan hän voisi vapaammin katsella itselleen seuraa.
***
Cecilia katseli itseään peilistä. Hyvillään nainen siveli pehmeitä kasvojaan joilla ei näkynyt rypyn ryppyä. Nainen inhosi valtavaa vatsaansa ja halusi ehdottomasti päästä heti eroon ylimääräisistä kiloista kunhan poika olisi syntynyt.
-Hovissa ei tätä nykyä mistään muusta puhuta kuin kuninkaan ja prinsessan tulevisra häistä. Jacob on kai kuninkaan bestman, Jacobhan on kuninkaan paras ystävä.
Cecilia vain nyökkäili vastaukseksi ja yritti syödä ruokaansa vaikka ajatus tulevista häistä saikin ruokahalun katoamaan. Naisen juoni ei ollut onnistunut ja kuninkaalliset häät olivat pian ovella. Cecilia oli jo päättänyt ettei aikonut osallistua niihin häihin ja jäisi kotiin ihan minkä tahansa tekosyyn turvin.
Keskellä aamuyötä Cecilia oli herännyt vatsansa kurinaan. Koska illallinen oli jäänyt syömättä naisella oli kamala nälkä ja hän pääti katsoa olisiko kaapeissa mitään syötävää. Yhtäkkiä keskellä alakerran aulaa, nainen tunsi jotain märkää valuvan hänen reidelleen ja samalla kamalat kivut alkoivat.
Philip ei kuullut yläkertaan vaimonsa huutoa. Mies vain käänsi kylkeään ja jatkoi tyytyväisenä uniaan.
Cecilian onneksi Stiina oli ollut hereillä ja nainen riensi emäntänsä avuksi. Synnytys eteni nopeasti joten lisäapua ei ehditty hakea kun pieni lapsi oli vihdoin maailmassa.
Pieni vauva oli perinyt vaalean hiustenvärinsä molemmilta vanhemmiltaan ja silmiensä värin äidiltään. Mutta... -Se on tyttö, Cecilia katsoi pettyneenä lastaan.
-Ota se Stiina. Minun pitää herättää Philip...
Stiina otti pienen vauvan syliinsä kun Cecilia jo harppoi portaita yläkertaan.
-Kreivitär odottakaa! Mikä tytön nimi on?
-Lady Whitney Wimington, isänsä äidin mukaan.
Cecilia sanoi ja katosi yläkertaan.
-Voi sinua raukkaa, Stiina hyssytteli itkevää Whitneyta. Lapsiraukan elämästä ei tulisi kovin helppoa vanhempien kanssa jotka eivät osaa rakastaa omaa lastaan. Saatuaan Whitneyn nukkumaan, Stiina päätti heti soittaa miehelle niin kuin oli luvannut. Vihdoin saisin alkaa elää toivomaani elämää ja saisin perustaa oman perheen niin kuin olen aina toivonutkin.
-Philip herää, herää nyt, Cecilia ravisteli miestään hereille. Koska lapsi oli ollut tyttö, heidän oli pakko yrittää heti uudestaan. Taloon oli pakko saada perijä.
-Cecilia mitä sinä täällä teet? Onko joku hätänä?
Philip oli vihdoin herännyt ja oli ihmeissään, Cecilia kun ei yleensä koskaan käynyt hänen huoneessaan.
-Se on tyttö, meillä ei ole vieläkään perijää joten on parasta aloittaa yritys mahdollisimman pian uudestaan.
-Jaksatko sinä varmasti? Perijä on kyllä saatava mutta ei meidän heti tarvitse...
-Minä ole ihan loistavassa kunnossa, parempi aloittaa yritys nyt niin jospa seuraavaan raskauteen ei menisi niin kauan aikaa kuin viimeksi.
-No jos kerran olet varma niin mikäs siinä sitten, Philip sanoi ja otti vaimonsa syleilyynsä.
***
-Herra Wimington, saako tulla?
Stiina kurkki oven takana, Philipiä joka tutki tärkeitä papereitaan työhuoneessaan.
-Tule toki Stiina. Onko joku hätänä?
Stiina keräsi hetken rohkeutta, nielaisi kuuluvasti ja aloitti sitten.
-Minä... minä irtisanon itseni.
Philip katsoi naista ihmeissään.
-Miksi ihmeessä sinä haluat meiltä lähteä pois?
-Minä olen kihloissa herra... ja haluan muuttaa hänen luokseen valmistelemaan häitä.
Philip aikoi ensin muuttaa naisen mieltä mutta samalla pieni ajatus syttyi hänen mieleensä. Itse asiassa, tämähän sopii minulle paremmin kuin hyvin. Tiedän juuri sopivan henkilön Stiinan tilalle. -No onneksi olkoon sitten. Toivotan sinulle ja puolisollesi onnea tulevaan, Philip hymyili ja jopa kätteli entistä palvelijatartaan. Stiina oli ollut varma ettei mies antaisi hänen lähteä noin vain joten hän oli ihmeissään miten helposti jaarli oli suostunut kaikkeen.
-Hei rakas, minä kerroin jaarlille ja hän antaa minun lähteä heti... Pakkaan vain loput tavarani ja teen vielä yhden asian ennen kuin tulen sinne... Pian nähdään kulta.
Vielä ennen lähtöään Stiina kävi hyvästelemässä pikku Whitneyn. Vaikka naiselle ei muuten synnyinpaikkaansa tulisi ikävä, tätä pientä lasta hänellä jäi ikävä. -Hei hei pikkuinen. Toivottavasti saat hyvä hoitajan joka rakastaa ja pitää sinusta huolta vanhempiesikin puolesta. Minä toivon että saat hyvän elämän kaikesta huolimatta. Stiina tunsi kyyneleiden tulevan, Whitney oli sulattanut hänen sydämensä täysin tänä aikana. Hän heijasi lasta vielä hetken kunnes tämä nukahti ja hellästi laski pikkuisen takaisin kehtoon.
Sen jälkeen nainen kuivasi kyyneleensä ja ajatus tulevasta elämästä nosti hymyn hänen huulilleen. Hymyssä suin nainen otti pienen pussukkansa ja suuntasi kohti uutta elämää.
***
Cecilia kärsi jälleen aamupahoinvoinnista ja nainen oli varma siitä että on jälleen raskaana. Hän oli menossa ottamaan päiväunet, kun lastenhuoneesta alkoi kuulua Whitneyn itkua.
-Stiinaa! Vauva itkee! Stiinaa! Missä ihmeessä se nainen on kun ei vastaa, ärtynyt Cecilia lähti etsimään palvelijatartaan muttei löytänyt tätä mistään.
Cecilia oli jo ihan kiukkuinen kun törmäsi sattumalta mieheensä.
-Missä se palvelijattaren hupakko oikein on!? Lapsi huutaa mutta hoitajaa ei näy missään.
Tyynesti Philip selitti vaimolleen että Stiina ei ollut enää heillä töissä.
-Mitä!? Ja sinä annoit hänen mennä! Tuosta noin vain! Minä olen kreivitär enkä mikään lastenhoitaja, lisäksi olen taas raskaana, minun pitäisi levähtää ennen lapsen syntymää eikä kuluttaa aikaani uuden palvelijan etsimiseen.
Philip otti tyynesti vastaan vaimonsa raivon, hän tiesi että nainen rauhoittuisi pian kunhan saisi hetken ajan raivota jollekin.
Kun nainen rauhoittui, Philip selitti tyynesti että tiesi jo kenet palkkaisi Stiinan tilalle ja että uusi palvelija tulisi tänä iltana. Siihen asti heidän piti pärjätä omikseen, kai Cecilia voi yhdet vaipat tyttäreltään vaihtaa. Cecilia nyökkäsi happaman näköisenä ja lähti kohti yläkertaa.
-Sinähän etsit uutta työpaikkaa? No meidän vanha palvelijamme lähti tänään ja täällä olisis palvelijattaren paikka vapaana, mitäs sanot? Loistavaa, en malta odottaa että näen sinut taas.
Cecilia ei ollut ikinä vaihtanut vaippoja eikä se ollutkaan niin helppoa kuin voisi olettaa. Whitney aisti että äiti ei osaa ja rimpuili vastaan kun kokematon nainen yritti vaihtaa tyttärensä vaippaa. Lopulta usean yrityksen ja erehdyksen jälkeen Whitney sai puhtaat vaipat ja Cecilia syöttikin samalla tyttärensä jotta tämä pärjäisi siihen asti että uusi hoitaja tulisi.
***
Samaan aikaan kun väsynyt Cecilia päätti ottaa lyhyet torkut ennen illallista, perheen uusi palvelija oli saapunut. Nainen meni suoraan omaan pieneen asuntoonsa, vaihtoi vaatteet ja siivosi asunnon entisen palvelijan jäljiltä.
-Patricia! Milloin sinä tulit tänne?
Philip riensi tervehtimään naista. Philip oli ihastunut naiseen tavatessaan tämän eräässä majatalossa siivoamassa. Siitä asti mies oli piirittänyt naista ja Stiinan lähtö oli ollut oivallista sillä nyt hän voisi rauhassa piirittää naista ja saisi ehkä tästä hetkeksi vuoteensa lämmittäjän.
Mies tiesi, että Cecilia oli nukkumassa joten mies aloitti saman tien pienen flirtin naisen kanssa, joka ei laittanut pientä flirttiä pahakseen.
Nainen ei kuitenkaan ollut kokematon ja osasi kyllä itsekin pienen flirtin salat
Ja pienestä flirtistä päästään nopeasti johonkin ihan muuhun.
Patricia ei kuitenkaan halunnut antautua liian aikaisin. Mutta liian pitkään hän ei voisi kieltäytyäkään, mies ei saanut kyllästyä häneen ennen kuin Patricia saattoi varmistaa ettei mies vaihtaisi häntä uuteen palvelijattareen. Ja naisellahan oli keinonsa.
Koska Philip ei ollut saanut Patriciasta seuraa, mies oli päättänyt vetäytyä aikaisin yöpuulle. Patricia taas päätti mennä keittiöön tehdäkseen itselleen pienen iltapalan. Cecilia oli herännyt ja huomatessaan että kello oli jo melkein yksitoista illalla, nainen puki nopeasti päälleen ja lähti etsimään uutta palvelijatartaan. Naisenhan pitäisi jo olla täällä. Cecilia oli tyytyväinen löytäessään uuden palvelijansa keittiöstä työn touhussa.
Cecilia rykäisi ja Patricia hätkähti. Nopeasti nainen riensi esittäytymään emännälleen, joka kyseli tämän nimeä, missä tämä oli ollut ennen töissä ja niin edelleen. Patricia esitteli itsensä ja kertoi suosituksensa juuri niin kuin Philip oli hänelle puhelimessa neuvonut, mies oli arvannut että Cecilia haluaisi kuulustella Patriciaa. Lopulta Cecilia nyökkäsi naiselle tyytyväisenä. Hän piti Patriciasta, jopa enemmän kuin Stiinasta ja nainen näytti olevan selvästi työteliäs ihminen niin kuin kuuluikin hänen ammatissaan. Patriciakin huomasi pitävänsä emännästään, mikä sai hänen omatuntonsa hetkeksi kolkuttamaan ennen kuin nainen ravisteli sen mielestään.
Pieni Whitneykin piti uudesta hoitajastaan valtavasti. Myös Patricia piti pikkuisesta ja aikoi pitää lapsesta hyvää huolta, kävi miten kävi.
Cecilia huomasi ilokseen että vauva potki innoissaan hänen vatsassaan. Noin vahvoja potkut eivät olleet viimeksi! Toivottavasti tämä on vihdoin poika!
***
Philipin aamu alkoi mukavasti: pienellä Patricialta varastetulla suukolla.
Sitten miehen pitikin käydä kylvyssä ja pukeutua juhlavasti sillä kuninkaalliset häät olivat vihdoin koittaneet. Ceciliaa ei ollut näkynyt koko aamuna joten mies meni hakemaan vaimoaan tämän huoneesta.
-Cecilia miksi et ole pukeissa? Pue nopeasti hyvä nainen, emme saa myöhästyä häistä, millaisen kuvan se silloin meistä antaisikaan!
-Philip kuule.. minä olen ollut huonovointinen koko yön, mene yksin ja välitä onnentoivotukseni parille.
-Cecilia et sinä voi jäädä pois! Sinä olet kreivitär ja sinun on pakko olla siellä!
-Kuule haluatko että voin pahoin kotona vai keksken hääjuhlien kaikkien arvovieraiden nähden. Kyllä he ymmärtävät. Menen nyt tai myöhästyt.
Cecilia siisti vielä miehensä pukua ennen kuin ajoi tämän matkoihinsa.
-Sano heti Patricialle jos voit jotenkin huonosti, hän on tuolla alakerrassa.
-Kyllä kyllä, mene nyt ennen kuin myöhästyt kokonaan.
Miehen lähdettyä nainen kaivautui peittonsa alle venytellen raukeasti. Minähän sanoin, niihin juhliin en menisi vaikka pakotettaisiin!
Philip oli tullut juhlistä myöhään illalla ja oli jo aikeissa mennä nukkumaan, kun eräs ajatus tuli hänen mieleensä ja mies päättikin mennä vaimonsa makuuhuoneeseen odottamaan.
-Philip! Mitä sinä täällä teet? Luulin että olit jo nukkumassa.
-Niin olinkin, kun eräs ajatus tuli mieleeni.
Mies virnisti ja nappasi vaimonsa suudelmaan. Tällaista suudelmaa Cecilia ei ollut saanut pitkään aikaan ja nainen tunsi kuinka hänen jalkansa menivät ihan veteliksi.
- Mi-mistä hyvästä tuo oli!?
-Ajattelin että mitä jos pidettäisiin vähän hauskaa nyt kun ei ole mitään vaaraa seurauksista, mies sanoi ja vilkaisi merkitsevästi vaimonsa vatsaa.
Cecilia ei vastannut, kiersi vain kätensä miehen ympäri ja vastasi miehensä suudelmaan.
Philip tulkitsi sen myöntymisen merkiksi minkä jälkeen mies kantoi vaimonsa hellästi sänkyyn missä suudelmat muuttuivat yhä kiihkeämmiksi ja kiihkeämmiksi.
Pitkästä päivästä uupunut Philip ei tällä kertaa jaksanut nousta vaan nukahti saman tien vaimonsa viereen. Ceciliaa pieni hauskanpito oli alkanut nälättää ja nainen päätti suunnata keittiöön hakemaan eväitä. Hän ihaili kasvanutta vatsaansa peilistä, lapsi potki reippaasti koko ajan, pian olisi synnytyksen aika ja sen jälkeen hän saisi vihdoin tehdä mitä vain haluaa.
***
Aika kului kuin siivillä ja pian oli Whitneyn syntymäpäivät. Koska Cecilia oli ihan viimeisillään raskaana ja niin väsynyt ettei jaksaisi olla kutsujen emäntänä, pienen lapsen syntymäpäiviä vietettiin perheen kesken.
Äiti puhalsi kynttilät ja pian pienestä vauvasta kasvoi suloinen pikku taapero.
Näin suloinen itse asiassa lady Whitney Wimington oikein oli.
Pienen syntymäpäiväsankarin kylvetys oli totta kai Patrician vastuulla.
- Olet sinä sitten ihan mahdottoman suloinen söpöliini. Minä en kyllä ymmärrä mikä vanhempiesi päässä oikein liikkuu, minä olisin kyllä onneni kukkuloilla jos joskus saisin samanlaisen suloisen taaperon kuin sinä.
***
Whitneyn opetus aatelisnaisten tavoille oli Cecilian vastuulla ja nainen päättikin aloittaa opinnot heti. Ensin pitäisi kuitenkin opettaa lapsi puhumaan. Whitney ujosteli ensin äitiään eikä suostunut puhumaan mutta sinnikkäästi tytärtään opetettuaan Cecilia sai opetettua Whitneylle puhumisen salat. Ja nainen oli mielissään kun tytön ensimmäinen sana oli äiti.
Whitneyn opetus oli käynyt voimille ja Cecilia oli aikeissa mennä nukkumaan kun hän tunsi tuttuun tapaan jotain märkää valuvan reittä pitkin. Synnytys oli vihdoin käynnistynyt.
Tälläkin kertaa lapsi oli tulossa kovaa vauhtia maailmaan eikä Cecilian tarvinnut montaa kertaa ponnistaa kun hän sai lapsen syliinsä.
-Se on poika! Nainen huudahti onnessaan ja nosti lapsen korkealle ilmaan. Vihdoin toivottu poika oli syntynyt taloon.
Hiuksensa molemmilta vanhemmiltaan perinyt ja isänsä silmät saanut jaarli Daniel Wimington.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti